Voiko teatterifestivaali toimia muutoksen välittäjänä? Miten kuratoinnin viitekehyksiä voidaan laajentaa kattamaan myös muita kuin ihmisyhteisöjä? Voiko taide edistää sekä mielen- että luonnonmaisemien ennallistamista?
Helsingissä toimiva dramaturgi ja tutkija Katalin Trencsényi tutkii näitä kysymyksiä uudessa esseessä.
Katalin Trencsényin essee What are the traces of a festival? Expanded Dramaturgies of Curating ’Different Narratives’ seuraa Baltic Circlen monivuotista kuratointiprosessia Villin vieraana -projektin (2020–2024) parissa. Ennallistamishankkeessa festivaalivieraat luopuivat perinteisestä festivaalikokemuksesta teatterisalissa ja suuntasivat sen sijaan kumisaappaat jalassa soille ympäri Suomea. Paikallishanketta tuki muun muassa ympäristöjärjestö Snowchange Cooperative.
Essee ilmestyi Critical Stages/Scènes critiques -julkaisussa joulukuussa 2025. Trencsényi tutkii tekstissä mm. laajennetun dramaturgian käytäntöjä. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin, miten festivaalikuratoinnin painopisteen voi siirtää siitä mitä festivaalilla esitetään siihen miten kokemuksia fasilitoidaan.
Trencsényi muistelee festivaalivierailua Siltanevan suon ennallistamistalkoisiin vuonna 2023: ”ympärilläni oli höyryävä suo ja seisoin siellä yksin, kirves kädessä!”. Hän kuvailee kokemusta immersiivisenä ulkoilmanäytöksenä, jossa yleisön tehtävänä oli puhdistaa suomaisemasta teollisen maankäytön satavuotiset jäljet.
Tämä vaihtoehtoinen toimintamalli peilaa konkreettisesti Baltic Circlen laajempaa taiteellista näkemystä sekä ydinuskoa, jonka mukaan erilaiset narratiivit voivat synnyttää erilaisia ajattelutapoja. Näiden ajatusten siivittäminä lähestymme myös vuoden 2026 festivaalia, joka järjestetään marraskuussa.
Lue Katalinin essee kokonaisuudessaan täällä.
Trencsényi, K. (2026) ‘What are the traces of a festival?’ Expanded Dramaturgies of Curating ‘Different Narratives’ – Baltic Circle – Critical Stages/Scènes critiques, The IATC journal – December 2025: Issue No 32