Baltic Circle -festivaali palaa pääkaupunkiseudulle 23 kertaa 19.–29. marraskuuta. Ensimmäistä kertaa festivaalihistoriassa jokaikinen ohjelmistoon kuuluva produktio on ohjelmoitu yhdessä kumppaneiden kanssa.
Kotimaisia ja ulkomaisia ensi-iltoja sisältävässä festivaaliohjelmistossa nähdään teatteriteoksia, ohjattuja hypnoottisia kokemuksia, seminaareja, yökyliä sekä kahvila, joka toimii samanaikaisesti näyttely- ja työpajatilana. Ohjelmisto kääntyy kohti alitajuntaa, pyhän ja arjen rituaaleja sekä vaistoja, jotka nousevat pintaan, kun kohtaamme surun tai himon yhdessä toisten kanssa.
Kokonaisuus käynnistyy NIGHTSCHOOLissa. Yön yli kestävä esitys ja kokeellinen yökoulu tutkii tapoja suhtautua maailmaan, itseemme ja muihin ihmisiin ennennäkemättömän ekologisen kriisin keskellä. Illasta aamuun ja 15 tuntia kestävä esitys luo aistillisen tilan, jossa suhdetta planeettaan ja itseemme voi muuttaa keskustelun kautta. Esityspaikka ja pääyhteistyökumppani pysyvät salassa aina paikalle saapumiseen asti – NIGHTSCHOOL -kollektiivin perususkomus onkin, että henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen muutos edellyttävät itsemme avaamista sille, mitä emme vielä tiedä.
Ensimmäinen festivaaliviikko jatkuu Katie Lenantonin kuratoimalla Marraskahvila / Death Cafe -projektilla. Projekti tuotetaan yhdessä Helsingissä toimivan, taiteilijoille suunnatun testikeittiön – Koekeittiön – kanssa ja sen tiloissa. Marraskahvila toimii koko marraskuun ajan sekä työpaja- että näyttelytilana, jossa nähdään taideteoksia ja yleisötapahtumia kuoleman ja surun kanssa elämiseen liittyen. Kahvilaprojektin ohjelmistossa nähdään mm. livemusiikkia feministisiltä doom metal -yhtyeiltä (Lithalsa & Kahtia), karjalaiseen itkuvirsiperinteeseen syventyvä työpaja (Minna Haltia) sekä voileipäkakkuperformanssi (Meri Linna).
Samaan aikaan Demos Helsingin toimistolla käynnistyy kaksipäiväinen luovan alan seminaari SLURPS. Kutsuttujen taiteilijoiden tekemistä ja avoimen haun kautta valikoiduista ehdotuksista muodostuva seminaariohjelma tutkii taiteen eri muotoja laaja-alaisesti. Seminaarin taustalla toimiva taiteilijalähtöinen SLURPS-kollektiivi tutkii saavutettavia, yhteisöllisiä ja uudenlaisia tapoja tehdä taidetta. Seminaarilla SLURPS haluaa avata keskustelun taidekentän rakenteista ja haasteista, ja kohdata yleisön runollisen ajattelun sekä yhteisen mielikuvituksen tasolla.
Toinen festivaaliviikko käynnistyy Viirus-teatterissa Ruotsissa toimivan esiintyjäkolmikko Linda Forsell, Adrian Kautsky ja Ambrose Wattsin The Escape Room -teoksen Suomen ensi-illalla. Kolme tietoisen ja alitajuisen maailman välillä liikkuvaa psykopompoosia johdattaa esityksen klassisesta pakohuoneesta oman alitajunnan tutkimusmatkaksi. Samalla kyseenalaistetaan nykyterapian lupaukset itsehallinnasta ja käännytään kohti unimaailman suomaa kuritonta logiikkaa ja muodonmuutosta. Teoksen lähtökohtana toimii taiteilijoiden omat kokemukset sairauden, sukupuolenkorjaushoidon ja ahdistuksen kanssa. Teos vastustaa ajatusta siitä, että minuutta voisi optimoida.
Matka alitajuntaan jatkuu Aapo Nikkasen Tranceformer-teoksella. Esitystrilogian kolmas ja viimeinen osa tutkii, voiko taide tapahtua kognition tasolla. Nikkanen kyseenalaistaa nykyteknologioiden vaikutusvallan: algoritmit vaikuttavat keskittymiskykyymme ja luottamuksemme ympäröivään maailmaan muovautuu enenevissä määrin tekoälyjärjestelmien kautta. Samat AI-mallit puhuttelevat meitä ihmismäisesti ja saattavat näin ollen ohittaa kriittisen kyseenalaistamisen. Hypnoterapeutiksi kouluttautunut Nikkanen astelee Kanneltalon lavalle keskustellakseen itsevalmentaman tekoälymallin kanssa. Kysymys kuuluu: voiko tekoäly hypnotisoida yleisön, ja osaammeko erottaa, mitkä ajatukset ovat yhä omiamme?
Alitajunnan tutkiminen vaihtuu tunteiden täyttämän kehon tulkintaan Kauri Sorvarin intiimissä ’Forevermore’-teoksessa ja Sonja Jokiniemen ritualistisessa ’Arvo’-esityksessä.
Kauri Sorvari kuvailee Forevermore-teosta ‘intiimin, eroksen ja eroottisen halun muotojen ja eleiden” tulkintana. Tanssipohjainen teos tutkii romanttis-eroottista energiaa esiintyjien kehojen kautta, jotka kohtaavat toisensa Kiasma-teatterin lavalla inhimillisesti ja intohimoisesti, usein myös pienin elein. Sorvaria kiehtoo intiimikoordinaattorin ja intiimikoreografin työn välinen maasto. Samanaikaisesti hän antaa esiintyjille luvan reagoida liikkeeseen vaistonvaraisesti: huolimaton suudelma, riemukas syleily, rakastava huokaus – kaikki tämä sekoittuu helläksi kudelmaksi Berliinissä asuvan ohjaaja-koreografin käsissä.
Lopuksi Sonja Jokiniemen Arvo saa ensi-iltansa Stoan musiikkisalissa yhteistyössä Tanssiteatteri Tsuumin kanssa. Teostrilogian toinen osa tutkii surun ja pirstaloituneen perinnön jättämiä jälkiä karjalaisen itkuvirsiperinteen kautta. Arvo-teoksessa Jokiniemi tutkii sukupuunsa katkoksia ja itkuvirsiperinteen henkistä voimaa. Jokiniemi haluaa teoksellaan luoda yhteisen turvatilan, jossa ihmiset voivat kokoontua kohtaamaan omat, yhteisölliset, menneet ja jopa ennakoivat surunsa yhdessä. Sunnuntain esityksen jälkeen pidetään yhteiskeskustelu, jonka aikana teoksen tekijän pääsee tapaamaan Stoan aulassa.
Tervetuloa mukaan!