Baltic Circle edustaa hyvää elämää: inklusiivisia, yhteisöllisiä käytäntöjä, joiden tarkoitus on hoitaa aivoja, sielua ja/tai kehoa, ympäristöä ja eri sukupolvia ympärillä; uusia näkökulmia, asiantuntijuuksia, jakamista ja kuuluvuutta. Se käsittelee menneen, nykyisen ja tulevan tarpeita, mutta älä ymmärrä väärin, festivaalin lähtökohta ei koskaan ole yksilössä vaan yhteisössä.
Teatteri tapahtuu jaetuissa hetkissä, kun jokin mikä oli näkymätöntä, muuttuu hetkeksi konkretiaksi. Joskus runous avaa kaiken, joskus joutuu käyttämään lihaksia ja lapioida turvetta, jotta tajuaa. Kuluneen viiden vuoden aikana, olen tunnistanut muutaman hetken, joissa hengitetään yhtäkkiä sakeaa yhteisymmärrystä, ja sellaiset tarpeet, joita ei koskaan artikuloitu, tulevat yllättäen kohdatuiksi. Sellaisissa hetkissä on vallankumouksen tuntu.
Energioita voi aavistella ja tapahtumia järjestellä, mutta empatiaa on mahdotonta tuottaa etukäteen, sillä se saattaa kadota jo ennen kuin mikään ehtii alkaa. Ainoa kaava tuntuu olevan, että erityistä tapahtuu vain operoidessa tuntemattoman kanssa. Kun antaa asioiden tapahtua tai joskus, kuten tänä vuonna, ei anna asioiden tapahtua.
Se aiheuttaa epämukavuutta. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa siihen epämukavuuteen, mitä tuhopolitiikka saa aikaan. Tänä vuonna festivaali tapahtuu aikana, jona Suomen valtio vastustaa Euroopan unionin vanhojen metsien suojelustrategiaa ja leikkaa historiallisen määrän kulttuurilta, mutta investoi avokätisesti avohakkuisiin ja Israelin asekauppaan. Samaan aikaan presidenttimme johtaa NATO-harjoituksia saamelaisten kotiseutualueilla (eikä tunnista Suomen kolonialistista menneisyyttä ja nykyisyyttä). Vain muutamia ajankohtaisia mainitakseni.
Jos niin haluttaisiin, Suomi voisi johtaa globaalia ilmastopolitiikkaa nojaten maan luonnollisiin hiilinieluihin ja jo juurtuneeseen tietoon teollisen maankäytön vaurioiden korjaamisesta.
Jos haluttaisiin, voitaisiin myöntää ettei monimutkaisuutta ratkaista yksinkertaistuksilla tai kieltämällä tosiasiat vaan yhteistyöllä.
Jos halutaan, voidaan päättää varautua epävarmuuteen säästämällä ja korjaamalla, eikä tuhoamalla sitä mikä vielä on.
Tervetuloa Baltic Circle -festivaalille, joka tänäkin vuonna vaalii hyvää elämää.
Minulta meille ja minusta meihin,
Hanna Parry, Taiteellinen johtaja