Olen miettinyt säätä ja hetkellisiä queer-tiloja, jotka ilmaantuvat ja hälvenevät siellä täällä kaduilla ja metroissa ja kaikkialla. Hetkiä, jolloin kaikki muuttuu, mutta mitään mainittavaa ei näy. Olen miettinyt tietämistä ja erilaisia tietämisen tapoja. Keiden tiedolla on pääsy tietämisten kaanoniin, keiden tiedoilla kaanoneiden liepeille? Valtavirrat ei aina pääse sivukujille. Osa tietämisistä jää sivukujille oleilemaan omiin oloihinsa sillä niin on hyvä. Niinkin on hyvä. Katselen sivukujille. Kuuntelen Tami T:tä. Ajattelen tuulta. Täällä vähän tuulee.
On kuin mitään ei tapahtuisi.
En ole varma, mistä tässä esityksessä on kyse. Tässä on nyt kyse muustakin kuin sukupuolirakennelmien takaisuudesta. Tässä on kyse muustakin. Pilvistä. Tai en tiedä. Jostain. How to host something as a cloud? How to host something as something? Koko ajan asiat hitaasti muuttuu ja muuttuu. Koko ajan asiat hälvenee ja loittonee. Ne ei paikannu. Asiat ei määrity. Koko ajan jotain on. No nyt on jo jotain muuta. Tai en tiedä. Jotain muuta tapahtuu. Jotain muuta on. Maiseman takaiset maisemat. Jotkut.
Jotain, jotain, jotain.
Emilia Kokko on ei-binäärinen & muunsukupuolinen queerfeministi, esitystaiteilija, kissojen ystävä ja näyttelijä.
“Työskentelen ja elän hauraissa rakenteissa. Yritän pitää hauraista rakenteista huolta.
Kun teen esitystä, yritän lähestyä jotain käsittämätöntä pistettä; jotain tuntua, että käsittämättömyys on läsnä.
Yritän ajatella esteettömyyksiä: kenellä on pääsy tähän esitykseen, kenellä on varaa, kenelle on tilaa, kenellä on ehkä turvallista olla. Miten tehdä tilaa. Mietin suostumusta ja sitä, miten tärkeää on, että esityksistäni olisi mahdollisimman helppoa poistua kesken, mikäli siltä tuntuu. Ja sitten ehkä palata.”
Työryhmä: Meri Ekola, E. L. Karhu, Emilia Kokko, Markus Lindén, Elina Minn, Hannah Ouramo
Tuotanto: Emilia Kokko, Baltic Circle
Tukijat: Koneen säätiö, Taiteen edistämiskeskus, Teaterstiftelsen Vivicas Vänner
Toteutetaan osana Kehä IIII -hanketta, jota rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto