“(…) the ability to mourn for the loss of other species is, in this sense, an expression of our sense of participation in and responsibility for the whole fabric of life of which we are a part.”
(Burton-Christie 2011)
Antroposeenin aikakaudella kuolemasta ja menetyksestä muodostuu painavia ympäristöhuolen aiheita. Ekosysteemien tuhoutuminen, monimuotoisuuden häviäminen, sodat, pandemiat ja ympäristöön kohdistuva väkivalta herättävät ahdistuksen ja surun tunteita, joita tiede ja sen populaari viestintä, taide, teoria ja aktivismi kukin tavallaan manifestoi.
Poikkitieteellisen, queerin kuolemantutkimuksen, teoreettisesta viitekehyksestä syntyvä puhe avaa postinhimillisen (more-than-human) kuoleman, kuolemisen ja sukupuuton kriisikuvitelmia sekä ekologisen surun kysymyksiä. Puheen ytimen muodostaa tiivis vuoropuhelu valittujen bio-, eko- ja mediataiteen teosten kanssa, jotka liikuttavat ja toisinaan myös horjuttavat käsityksiä postinhimillisestä suremisesta.
Marietta Radomska, PhD, on ympäristöhumanististen tieteiden apulaisprofessori Linköpingin yliopistossa, Eco- and Bioart Labin johtaja, Queer Death Studies Networkin perustaja ja The Posthumanities Hubin tiimin jäsen. Hän työskentelee posthumanistien, ympäristöhumanistien, mannerfilosofian, queerin kuolemantutkimuksen, visuaalisen kulttuurin ja nykytaiteen risteyksessä; ja on julkaissut mm. Australian Feminist Studiesissa, Somatechnicsissa, Environment and Planning E:ssä sekä Artnodesissa.
Yhteistyössä Mad House Helsingin kanssa.
Luento on osa B2B-hanketta ja sen on mahdollistanut tuki Pohjoismaiselta kulttuuripisteelta ja Suomalais-ruotsalaiselta kulttuurirahastolta.