Raoni Muzho Saleh

Työpaja: Moaning Choir

Kuvassa joukko ihmisiä istuu mustalla lattialla. Kaikilla on valkoiset vaatteet päällä. Keskimmäistä lukuunoattamatta ihmisten päät ovat painuksissa, kuin he surisivat. Keskimmäinen pitelee päätään, keho hieman taipuneena taaksepäin. Hänen silmät ovat kiinni ja hän näyttää tuskaiselta tai surulliselta.

Vaikerrus on rumaa ja epämukavaa.
Vaikerrus on kaunista ja nostaa kyyneleet silmiin.
Vaikerrus on raskasta ja saa sydämen särkymään samastuttavasta tuskasta.
Vaikerrus voi olla yksinkertaista, kuin vauvan kevyt huokaus.
Vaikerrus voi olla hysteeristä ja kauhistuttavaa.
Vaikerrus nuhtelee.
Vaikerrus mahdollistaa emotionaalisen ja hengellisen vapautumisen.
Vaikerrus on kuin kaukainen kulkija, tuulen kantama ulvonta, särkyneiden sydänten keinunta.
Vaikerrus on ihmisen ulottumattomissa, kivun ja nautinnon myötätuntoinen pääsy ihmisen ulkopuolelle, muihin suhteellisuuksiin, kuunteluun yli ääriviivojen.

Äänemme ovat jatkuvasti esiin nousevaa dataa sameista kehoistamme. Sisäiset tarinamme eivät ole läpinäkyviä ja helposti käsitettäviä; pikemminkin sisäisten tarinoidemme sameus voi viedä meidät pois käsityksestämme kiinteästä subjektisuudestamme ja identiteetistämme. Äänissämme oleva tieto sotkeutuu keskusteluihin menneisyyksissämme muiden menneisyyksien kanssa. Se, kuten ruumiilliset äänemme, on tietoa, joka muovaa kuulumistamme toisiimme.

Työpajassa keskitytään vaikerrukseen säveltämisen tapana ja tietona menetyksestä, kuulumisesta ja yhdessä olemisesta. Viikon aikana muotoudutaan kohti vaikeroivaa kuoroa; ehkä itkevien vauvojen sinfoniaa tai ulvovien surevien epätoivoista riitasointua. Työpajan keskeinen kysymys on: ”mitä tapahtuu tunteville ja aistiville kehoille, kun niitä kannattelee kollektiivinen ja affektiivinen vaikeroinnin tila?” Kysymystä tutkitaan musiikillisen call & response -muodon kautta, työpajassa opitaan kuuntelemaan myötätuntoisesti ihon kautta ja vastaamaan suolistosta käsin. Monissa alkuperäiskansojen perinteissä call & response on demokraattisen osallistumisen malli, jota käytetään hengellisiin rituaaleihin.

Jokaisen harjoituksen aikana työskennellään yhdessä syväkuuntelun käytäntöjen parissa Pauline Oliverosin innoittamina. Kuunteluun osallistutaan oppien ja suhteessa ympärillä olevaan. Opitaan, miten päästää keho huuhtoutumaan vieressä olevan voihkaisusta, hiljaisesta vaikerruksesta, ja miten vastata valitukseen kehon impulssista, myötätunnosta.

Mitä tapahtuu keuhkoissamme ja sydämissämme, kun jonkun toisen vaikerruksen taajuus värähtelee omamme kanssa? Me kuuntelemme ja kuulostelemme.

Työpaja päättyy perjantaina yleisölle avoimeen harjoitukseen.

Toteutettu WORM Rotterdamin tukemana. Avoimen harjoituksen ensi-ilta “The Never Ending Moaning of a Polyphonic Choir” pidettiin lokakuussa 2021, WORM Rotterdam.

Yhteistyössä Mad House Helsingin kanssa.

Moaning Choir on osa kansainvälistä Radio that Matters -hanketta, jonka ytimessä on esitystaide, radiofonia ja akustinen inklusiivisuus. Baltic Circlen, Short Theatre -festivaalin (IT), Festival Parallelen (FR), Errand Soundin (DE), Radio Papessen (IT) ja PAV:n (IT) yhteinen Luova Eurooppa -pilottihanke rakentuu yhteistyössä paikallisten radioiden, taiteilijoiden ja kulttuurin moninaisuutta edistävien järjestöjen välillä.

ma 20.11. 16.00
ti 21.11. 11.00
ke 22.11. 11.00
to 23.11. 11.00
pe 24.11. 11.00
pe 24.11. 18.00

Mad House Helsinki
Tekstin talo, Lintulahdenkatu 3, Helsinki

Kieli: englanti

Osallistujalle:

Maanantaista perjantaihin kestävään työpajaan on mahdollista ilmoittautua täällä.

 

Mad House Helsingin tilat ovat fyysisesti esteettömät. Lue lisää esityspaikan saavutettavuudesta täällä.