rampamaisema on meidän eli rampa productions -työryhmän vammaispoliittinen esitys. Tässä parin tunnin mittaisessa teoksessa jaamme työskentelyprosessimme löydöksiä eri muodossa.
Esitys on jotakin muuta kuin perinteinen. Esityksen katsojakokemuksen suunnittelussa kiinnitämme huomiota kokonaisvaltaiseen saavutettavuuteen ja hoivaan. Kannustamme yleisöä todistamaan teosta itselleen sopivilla tavoilla: miten kokea esitystä ilman, että jättää ruumiinsa narikkaan?
Tämä on prosessissa oleva esitysmaisema maisemaesitys,
pinkojatodellisuuden[1] ilmataskuun kehittynyt todennäköisyyksiä uhmaava pienekosysteemi[2],
joka elää rampa[3]-ajassa.
Jakamisen maisema, monisydäminen, upottava ja lempeä mätäs.
Juna on halkoa maiseman, miten pysäyttää se? Seutu puolestaan pysähtymätön, sillä on aineenvaihduntansa, samanaikaiset virtaukset ja kierrot. Näillä tienoilla ei edetä lineaarisesti, aikaa mitataan puhelimen muistutuksin, aika taittaa raiteet, aika kiertää takaisin, aika odottaa ja kiertääkö se taas takaisin?
Me olemme paikallinen rampataiteellinen työryhmä, joka on ottanut tavaksi työskennellä ruumis/mielen mukaan:
laiskasti, myöhässä ja poissaollen.
Harjoiteltaisiinko yhdessä?
Ruumiisi on kutsuvieraasi.
Voit auttaa meitä jos haluat ja jaksat, sillä tämä teos ei ole valmis.[4]
Ruumis, oletko riippumaton vai riippumatossa? Miltä tuntuisi solidaarisen symbioosin kannatteleva kudelma?
Ota paras mahdollinen asento.
Saako olla tyyny tai stimmi[5]musiikkia? Ovatko ajatukset toisenlaisia horisontaalissa? Horisontissa? Taivaanrannassa?
Kutsumme jokaisen tiheikköön eksyneen tai maisemattomana harhailevan kanssamme keräämään voimia.
Tervetuloa.
Alaviitteet
1)
Pinkojatodellisuudessa TAB:it[6] kilvan kiitävät kapitalismin tahtiin,
yksin pärjäämisen vaade repussaan,
jossa on epämukavat olkaimet.
2)
Omistamaton maisema: täällä jo. Siihen hidastaminen ja laskeutuminen: lähes-mahdotonta. Maisemasta lähdetään: kenties jakaneina.
3)
Kipeitä, sairaita, vammaisia, poikkeavia, hulluja, ei-pinkovia enää, uupuneita, traumatisoituneita, hyödyttömiä.
Rampa tekee ja ajattelee vammaisuutta uudelleen. Entä jos taiteen keskiössä yhteisö, haavoittuvaisuus, poliittisuus?
4)
Tämä koostuu elävistä ruumiista, jotka ovat sotkeutuneet toisiinsa ja kiintyneet kysymyksiin.
Olemme hulluja, poissaolevia ja myöhässä.
Olemme hajamielisiä, laiskoja ja myöhästymässä.
Olemme hyperfiksoituneita, ootaunohinsensanan, eikä ees paikalla.
5)
Keikun eestaas
rytmittäen juosten sännäten
kellon lailla tikittäen
hyppien pomppien kieppuen
Keikun eestaas
laskien hytkytellen naputtaen vihellellen
kellon lailla tikittäen
purren rummutellen räpyttäen naksautellen
keikun eestaas, eestaas, eestaas.
6)
TAB = engl. Temporarily Able-Bodied, toistaiseksi pinkoja
rampa productions työryhmään kuuluvat taiteilija-fasilitoija Isa Hukka ja taiteilijat Aku Meriläinen, Una Auri, Juti Saari, Vishnu Vardhani Rajan ja Sophia Mitiku
sekä projektin tuottaja Nóri Varga Baltic Circleltä.
Voit tutustua heidän töihinsä tarkemmin lukemalla esittelytekstit täältä.
rampamaisema-esitystä tekemässä kanssamme:
Ääniteknikko: f rizzo
Kuvailutulkkauksen asiantuntija: Anu Aaltonen
Kokki: Ziggy Allen
Ziggy Allen työskentelee intuitiivisesti eri taidemedioiden kanssa, kuten video, runous, tekstiili, installaatio ja performanssi. Teemat joita Ziggy tutkii tällä hetkellä ovat kestävien yhteisöjen rakentaminen, afrofuturistiset filosofiat, unityöskentely ja hoiva.
Viimeisimmässä tuotannossaan Ziggy kanavoi hengen, kehon ja yhteen tulemisen teemaa ruoan kautta. “Ruoka voi olla yhteiskunnallisen muutoksen väline. Se tuo ihmiset yhteen tavalla, jollaista harva muu toiminta voi.” – Anim Steel
rampa productions on helsinkiläinen rampataiteellinen työryhmä, jonka Isa Hukka kutsui koolle keväällä 2023. Työskentelyprosessi kestää yhteensä kolme kuukautta.
Työskentelyn päätavoitteita ovat: (1) rampauttaa esittävän taiteen rakenteita projektin omassa viitekehyksessä, (2) tehdä yhteistyötä dialogissa Baltic Circlen kanssa sekä (3) tehdä ulostulo Baltic Circle -festivaalille, jossa yleisölle avataan työskentelyprosessin löydöksiä.
Työryhmän fasilitoinnissa käytetään etenkin traumatietoisia metodeja. Työtavat ovat horisontaalisia ja suoraa kommunikaatiota painottavia. Moniäänisyys on työskentelyä ohjaava periaate. Esityksen tekemistä ajatellaan ja tehdään uudelleen perusasioista lähtien. Millaisia ovat juuri meille toimivat rampatyöskentelytavat: miten tehdä yhteistyötä kestävämmällä, reilummalla ja saavutettavammalla tavalla?